Limittipelaajalle: Middle Limit Hold'em Poker (Bob Ciaffone, Jim Brier)

Tämä hieman tuntemattomampi opus sisältää paljon käytännönläheisiä esimerkkejä joiden painopiste on kirjan nimen mukaisesti "middle limit"-peleissä. Käytännössä tällä tarkoitetaan livepelejä joissa limitit vaihtelevat 10/20 ja 50/100 välillä, nettipeleihin nämä vertautuvat ehkäpä 5/10 ja 20/40 väliselle akselille. Kirja on erinomainen hankinta mikäli tavoitteenasi on pelata täyden pöydän limittipelejä hiemankaan 1/2:ta korkeammilla tasoilla. Kirjan tyyli saattaa hämätä advanced/langs/en.js" type="text/javascript"> // --> 2+2 kustantamon kirjoihin tottunutta lukijaa, mutta kunhan Ciaffonen kirjoitustapaan pääsee sisälle huomaa, että kirja on painonsa arvoinen k ultaa näitä pelejä pelaavalle pelurille.

No-limit pelaajalle: No-limit Hold'em, Theory and Practice (Ed Miller, David Sklansky)

Sklanskyn ja Millerin kirjoittama opus (suom. Hold'em pokeri, teoria ja käytäntö) pureutuu no-limit hold 'emin maailmaan. Kirjassa käydään läpi no-limitin perusperiaatteita ja teorioita, esimerkiksi panostuksen suuruutta käden eri vaiheissa ja oddsien manipulointia. Kirja on yksi parhaita no-limit pokerista kirjoitettuja teoksia ja kannattava hankinta kaikille joita kyseinen pelimuoto kiinnostaa.

No-limit pelaajalle: Harrington on Cash Games Vol 1-2 (Dan Harrington, Bill Robertie)

WSOP-pääturnauksen voittaja ja 2003/2004 vuosien finaalipöydässä esiintynyt Dan "Action Dan" Harrington kirjoitti yhdessä Bill Robertien kanssa ehkäpä parhaat turnauspokeria käsittelevät kirjat (Harrington on Hold 'em Vol 1-3). Nyt Harrington ja Robertie ovat kirjoittaneet myös käteispeleihin keskittyvän kirjasarjan, ja tämä ei laadussa häviä lainkaan kaksikon turnauskirjoille. Tekisi mieleni sanoa, että kirjat on lähes pakolliset jokaiselle joka haluaa pelata no-limit hold'emia tosissaan, mutta koska kirjat käsittelevät vain täyden ringin peliä ei niistä ole täyttä hyötyä lyhytkätistä peliä pelaaville. Mikäli pääpelisi kuitenkin on täyden pöydän no-limit hold'em, en keksi yhtään hyvää syytä jättää Harringtonin kirjakaksikkoa lukematta.

Turnauspelaajalle: Harrington on Hold'em Vol 1-3 (Dan Harrington, Bill Robertie)

Dan Harringtonin kirjoittama Harringon on Hold 'em on todennäköisesti parasta mitä turnauspokerista on kirjoitettu. Kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa sisältävät hirvittävän määrän informaatiota siitä, miten turnauksen eri vaiheissa ja erilaisilla merkkimäärillä kannattaa pelata, kolmas kirja sisältää lähinnä tehtäväkirjatyyppisesti erilaisia "käsiongelmia" varustettuna Harringtonin omilla ratkaisuilla. Kirjassa esitellään esimerkiksi termi M (kuvaa pelaajan merkkimäärää suhteessa blindeihin+anteihin) ja kerrotaan kuinka tätä työkalua turnauksen aikana käytetään. Suosittelen etenkin kahta ensimmäistä osaa kaikille turnauspokerista kiinnostuneille, pelisuorituksenne tulevat varmasti parantumaan.

Omahapelaajalle: Omaha Poker, the action game (Bob Ciaffone)

Mikäli Omaha ei ole sinulle pelinä tuttu, tai mikäli olet pelannut sitä vasta jonkin aikaa, kannattaa hankkia tämä Ciaffonen ohuehko perusteos. Tämän kirjan opeilla pääset jo kiinni voittavaan omahan pelaamiseen pienimmillä tasoilla, etkä ole täysin hukassa hieman suuremmissakaan peleissä. Kuitenkin, mikäli haluat siirtyä yhä ylemmäs omahan maailmassa, kannattaa hankkia myös seuraava teos.

Omahapelaajalle: Secrets of Professional Pot-Limit Omaha (Rolf Slotboom)

Vaikka Slotboomin kirjaa onkin kritisoitu sen tavasta ohjeistaa lukija pelaamaan shortstack-peliä (eli ostaa peliin sisään hyvin pienellä rahamäärällä suhteessa muihin pelaajiin) ja paikoittaisesta omakehusta ("Olen näin hyvä") on s e silti hankinnan arvoinen melkeinpä kenelle tahansa omahapelurille. Vaikka tuntisitkin täydellä stackilla pelaamisen omimmaksesi, on silti hyvä tietää miten pienillä merkkipinoilla pelaavat vastustajasi ajattelevat. Mikäli taas et koe tarvetta osoittaa miehisyyttäsi pelimerkkipinon koolla, ovat Slotboomin ohjeet lähes painonsa arvoisia kullassa.

Muita lukemisen arvoisia

Ace on the  River (Barry Greenstein)

Barry Greensteinin hieman erikoisempi teos, Ace on the River, sisältää yksittäisiä lukuja eri aiheista. Käsittelyn alle pääsevät monenlaiset pokeriammattilaisen elämään liittyvät aihealueet rahanhallinnasta seksielämään. Kirja on suositeltavaa lukemista etenkin niille pelaajille, jotka miettivät joko täys- tai puoliammattilaisiksi ryhtymistä, ja muillekin lukijaryhmille kirja antaa ainakin mahdollisuuden vilkaista ammattipelurin elämään.

High-Low Split Poker for Advanced Players (Ray Zee)

Zeen kirja käsittelee nykyään harvinaisemmiksi käyviä pelejä, Omaha eight or betteriä (Omaha 8/b, Omaha hi/lo) sekä Stud hi/lo:ta. Mikäli jompikumpi näistä peleistä kuulostaa oppimisen arvoiselta, voin suositella tätä kirjaa hankintalistalle.

Älä vaivaudu / Vältä

Kaikki pokerikirjat eivät ole tasa-arvoisia, tässä lista heikommista ja jopa huonoista teoksista joihin ei kannata eurojaan tuhlata.

Super System / Super System 2 (Doyle Brunson ja useita tekijöitä)

Brunsonin Super System nauttii jostain käsittämättömästä syystä hurjaa kulttimainetta erinomaisena pokerikirjana. Monille aloittelijoille suositellaan nimenomaan Super Systemiä, ja monesti suosittelijat ovat itse hankkineet vain tämän kirjan ja pitävät sitä lähes raamattunaan. Doyle Brunson on eittämättä pokerilegenda, ja hänen avustajakaartinsa on molemmissa kirjoissa vakuuttava (David Sklansky, Daniel Negreanu, Todd Brunson, Mike Caro jne.), mutta kirjojen sisältö ei pääse lähellekään nimilistojen tasoa. Alkuperäinen Super System sisältää erillisinä osioina Mike Caron vinkit telleistä (hyvää materiaalia), Sklanskyn erinomaisen Razz-opuksen jo nykyään kuolleesta pelistä, Chip Reesen erinomaisen oppaan seven card studista (myös lähestulkoon kuollut peli), Joey Hawthornen ja Brunsonin lowball-oppaan (kuollut peli), Bobby Baldwinin kohtuullisen limitti-teksas oppaan, joskin tämäkin pelivariantti on nykyään vanhentunut sekä tietysti Brunsonin itsensä kirjoittaman no-limit texas osion. Brunsonin pelitaktiikka tuntuu omituiselta sekoitukselta hurjaa aggressiota, taikauskoa ja omituisia mieltymyksiä (I 'd rather have AK than AA). Mikäli lähdet pelaamaan Doylen opeilla nykypäivän nl50 peliin, huomaat todennäköisesti hyvin äkkiä olevasi persaukinen pelaaja.

Super System 2 sisältää erillisinä osioina erinomaiset osiot Daniel Negreanulta (7-2 triple draw) ja Bobby Baldwinilta (Omaha 8/b), hyvän osion Todd Brunsonilta (7 card stud hi/lo) sekä kelvolliset osuudet Jennifer Harmanilta (limitti texas) ja Lyle Bermanilta (pot-limit omaha). Brunsonin no-limit osuus on käytännössä suora kopio ensimmäisestä kirjasta.

Phil Hellmuthin kirjat

Hellmuth voi olla kaikkien aikojen menestynein turnauspelaaja (ja mahdollisesti paras no-limit turnauspelaaja), mutta hänen kirjojensa anti ei vastaa miehen pokerillisia saavutuksia. Käytännössä kirjat sisältävät "olen äärimmäisen taitava" hehkutusta ja "pelaa AA-77 ja AK, AQ" tyyppisiä ohjeita. Kekseliäästi Phil on kehittänyt erilaisille pelaajatyypeille omat eläinhahmonsa joiden ansiosta pelaajien analysointi saattaa hieman helpottua.

Championship-kirjasarja (T.J. Cloutier, Tom McEvoy)

Nämä kirjat eivät ole millään osa-alueella parempia kuin aiemmin esitellyt, ja lisäksi niissä on pahoja puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi Cloutier muistuttaa useaan otteeseen miten tärkeää on saada riidejä vastapelureista, mutta ei missään vaiheessa kerro kuinka niitä saadaan ja kuinka saatua informaatiota parhaiten hyödynnettäisiin.

Pokeri, texas hold'em, omaha, sökö (Peter Arnold, suom. Marko Niemi)

Sisällytin tämän koiranjätöksen listalle ihan vaan varoittaakseni lukijoita. Kirjaa huomaa nykyään muutaman euron hinnalla halpakirjakaupoissa ja se saattaa halvan hintansa vuoksi houkuttaa ostajia. Mikäli itse sattuisin epähuomiossa ostamaan tämän "kirjan", menisin todennäköisesti palauttamaan sitä heti seuraavana päivänä viallisena tuotteena ja vaatisin rahojani takaisin. Noin puolet kirjasta käsittelee viiden kortin vetopokeria (juuri sitä mitä kaikki ovat pelanneet lapsina), ja loppukirjassa käydään nopeasti läpi omahan, sökön ja teksas hold'emin sääntöeroavaisuudet suhteessa "peruspokeriin" ja lisäksi käydään läpi kasinopelejä kuten blackjack. Tämä on todennäköisesti turhin kirja mitä pokerista on koskaan kirjoitettu, eikä sen olemassaoloa voi puolustella mitenkään. Jätä hyllyyn.

Yleisvinkkejä kirjan arviointiin ennen ostoa

Mikäli olet ostamassa uuden uutukaista pokerikirjaa eikä sinulla ole käytettävissäsi arvioita kyseisestä kirjasta, kannattaa miettiä olisiko näistä ohjeista apua.

Kirjan kustantaja : Mikäli kirja on tunnetun rahapeleihin erikoistuneen 2+2 Publishing kustannusyhtiön kustantama, se on todennäköisesti hyvin kirjoitettu ja lukemisen arvoinen teos. 2+2 Publishing julkaisee esimerkiksi kaikki Sklanskyn, Millerin ja Harringtonin kirjat.

Kirjan kirjoittaja : Mikäli kirjan on kirjoittanut jo ennestään hyvistä kirjoista tunnettu kirjailija, on sisältö todennäköisesti hyvää. Esimerkiksi itse ostaisin sokkona minkä tahansa Sklanskyn kirjoittaman kirjan mikäli kirjan aihepiiri minua kiinnostaisi. Toisaalta taas  "pokerijulkkisten " kirjat ovat yleensä varsin kehnoja, esimerkkeinä Negreanun ja Hellmuthin kirjat. Julkkissääntöön poikkeuksen muodostavat Phil Gordon ja Gus Hansen joiden tähänastiset tuotokset ovat vähintäänkin siedettäviä, vaikkakaan esim. Gordonin teokset eivät yllä lähellekään saman aihepiirin Harringtonien tasoa.

Takakansi : Mikäli takakansitekstissä yritetään vakuuttaa lukija varmoista voitoista tai viljellään uusimpia pokerin muotisanoja, on kirjan sisältö todennäköisesti parhaimmillaankin kevyttä hömppää.